Politiikan ABC

Helsingissä on oltava kaikkien mahdollista asua tulotasosta riippumatta. Asuntopolitiikassa tulee huomioida monenlaisten asuntojen tuottaminen, unohtamatta etenkään opiskelija-asuntojen määrää.

Rakennettaessa uusia kaupunginosia ja asuinalueita on muistettava pitää rakennuskanta monipuolisena. Uusvanhan arkkitehtuurin määrää on lisättävä, mutta asuintalojen kaavoituksessa on huomioitava eri alueiden rakennuskanta ja uusien rakennusten sopivuus tietylle alueelle. Esimerkiksi betonibrutalismin helmissä, kuten Itä-Pasilassa, en näkisi uusvanhaa harjakattoarkkitehtuuria.

Segregaatiokehitystä ei saa ruokkia, vaan Helsingin on tuettava alueita siten, etteivät ne pääse eriytymään. Asuntopolitiikassa on huomioitava monenlaiset asumismuodot, joissa on sekä omistus- että vuokra-asuntoja.

Energiantuotannon suhteen Helsingin on jatkettava fossiilisista luonnonvaroista luopumista. Kestävien energiamuotojen ostamisen tulisi olla halvempaa kuin fossiilisten polttoaineiden.

Helsingin on mahdollisuuksien mukaan lisättävä tuulivoiman ja aurinkovoiman tuotantoa, kunhan hankkeet sopivat helsinkiläiseen kaupunki- ja ympäristökuvaan. Esimerkiksi pientuulivoiman määrää voisi Helsingissä lisätä. On kuitenkin todettava, ettei kaikki vihreän siirtymän hankkeet mahdu Helsinkiin, vaan näissä on tehtävä yhteistyötä muiden naapurikuntien kanssa.

Helsinki on kasvava kaupunki ja kaupunkikanslian väestöennusteen mukaan vuodesta 2027 eteenpäin Helsinki kasvaa 7500 hengellä vuodessa. Kouluverkon tulee olla kattava, eikä koulujen lakkauttaminen ole väestönkasvun takia järkevää. Lakkautusten perustelu säästösyillä on lyhytnäköistä pikavoittojen hakemista.

Opetusryhmien koot ovat perusopetuksessa liian suuria ja oppimisen tuen tarve on yhä kasvussa. Ylärajan tulee mahdollistaa laadukas opiskelu, mutta on myös muistettava, että peruskoulun opetusryhmissä olisi riittävästi muita ohjaajia opettajan lisäksi.

Helsingin tulee ehkäistä koulujen segregoitumista. Yksi tapa ehkäistä segregaatiota olisi kannustaa lapsia käymään koulut lähialueen kouluissa. Olisin valmis luopumaan painotetuista luokista, mutta mikäli painotettuja luokkia halutaan säilyttää, olisi niiden sijaittava tasapuolisesti ympäri kaupunkia.

Koulujen kännykkäkielloissa olisi huomioitava, minkä ikäisten lasten tai nuorten kännykän käytöstä olisi kyse. Kännykät voivat jäädä parkkiin oppituntien ajaksi, mutta en kieltäisi kännykkää välitunneilla. Kännyköiden kautta voi pitää esimerkiksi yhteyttä kavereihin, joka auttaa esimerkiksi tilanteissa, joissa nuorella ei ole koulussa yhtään kaveria. Mikäli kännyköitä haluttaisiin kieltää, on siitä asiasta päättämiseen oltava nuorilla mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi.

Koulujen terveystarkastukset on hoidettava ensisijaisesti kaupungin omalla henkilöstöllä kuin yksityisiltä terveysasemilta.

Koulujen inkluusio tukee monenlaisten oppijoiden yksilöllistä kehitystä ja yhteisön rakentamista. Erityisoppilaat tarvitsevat oikeanlaista ja riittävää tukea. Inklusiivinen opetus voi olla toimiva ratkaisu, kun se toteutetaan hyvin resursoituna ja mukautettuna tarpeiden mukaan. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että kouluissa on riittävästi opettajia, ohjaajia ja muita kasvatuksen alan ammattilaisia, jotka varmistavat oppimisen kaikille.

Kulttuuritapahtumat ja -palvelut edistävät sydämen sivistystä ja kulttuurin edistäminen sekä vuorovaikutuksen lisääminen edistävät kuntalaisten hyvinvointia. Helsingin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vahva, mutta en näe teattereiden ja orkestereiden tuen karsimista hyvänä vaihtoehtona etenkin nyt, kun valtio on leikannut tukeansa kulttuuripalveluille. Valtiohallinnon kulttuuripalveluista leikkaamisen jälkeen kannatan sitä, että kaupunki paikkaa osittain valtion toteuttamia leikkauksia.

Kirjastot edistävät ihmisten sivistystä ja uuden oppimista. En näe lähikirjastojen rahoituksen karsimista ajankohtaisena. Jokaisen Helsingin peruspiirin alueella on oltava vähintään yksi kirjasto laajoilla aukioloajoilla. Mikäli kirjastoihin syntyy säästöpainetta tai laajat aukioloajat halutaan turvata, kannatan itsepalveluaukiolojen lisäämistä. On kuitenkin huomioitava, etteivät kirjastot voi täysin toimia itsepalveluperiaatteella, sillä kirjastoissa on myös oltava mahdollisuus asiantuntevan henkilökunnan tukeen ja palveluun.

Kaupungin tulee myös tukea tapahtumia, jotka lisäävät eri kulttuurien vuorovaikutusta. Kulttuuritapahtumat edistävät sydämen sivistystä ja kulttuurin edistäminen sekä vuorovaikutuksen lisääminen edistävät kuntalaisten hyvinvointia.

Mielestäni valtiolla ja kunnilla voi olla omaa yritystoimintaa. Yritystoiminta voi tuoda mukanaan osinkoa, eli tuottoa, omistajille eli kaikille meille kuntalaisille.

Kaupungin on huolehdittava siitä, että palvelut toimivat tehokkaasti ja palvelevat asukkaita. Erityisen tärkeää on se, että kaupunki vastaa yhteiskunnallisesti kriittisten palveluiden, kuten vesihuollon, järjestämisestä. Pidän tärkeänä, että kaupungilla on omia kuntayhtiöitä ja mielestäni kaupungin on ostettava palveluitaan omistamiltaan yhtiöltä.

Julkisen liikenteen tulee olla aina kannattavampi tapa matkustaa kuin yksityisautoilun.

En suoriltaan kannata lyhyiden matkojen lippuja tai vanhan ratikkalipun, eli A-vyöhykelipun, palauttaminen. A-vyöhykelipun palauttaminen eriarvoistaa B-vyöhykkeellä asuvia helsinkiläisiä, sillä esimerkiksi Raide-Jokerilla mentäessä joutuu maksamaan AB-lipun hinnan, vaikka koko matka taivalletaan B-vyöhykkeen alueella. Olisin valmis tarkastelemaan yksittäisten vyöhykkeiden lippuja, mikäli niitä saisi myös muille kuin B-vyöhykkeelle.

Lyhyiden matkojen lippujen sijaan nykyisten lippumallien hinnoittelua olisi syytä muuttaa entistä progressiivisemmaksi. Pienituloisten helsinkiläisten joukkoliikenne tulee olla halvempaa kuin suurituloisilla. Esimerkiksi toimeentulotuen varassa eläville joukkoliikenneliput voisivat kuulua osaksi kunnan sosiaalipalveluiden toimeentulotukeen. Opiskelijoille on palautettava 50 prosentin alennus joukkoliikennelippuihin sekä opiskelija-alennus tulee palauttaa myös arvolippuihin.

En kannata alueellisia polttomoottoriajoneuvojen ajokieltoja, sillä mahdolliset ajokiellot ohjaavat liikenteen muualle eivätkä vähennä liikenteen päästöjä. Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia hankkia sähköautoja, jonka takia kielto eriarvostaisi ihmisiä.

En suoriltaan kannata nastarengaskieltoja Helsingin ydinkeskustan alueelle, sillä liikenteen sujuvuus ja turvallisuus ovat tärkeitä ja talvikunnossapidon on oltava toimivaa kaikille. Ympäristön ja ilmanlaadun kannalta haitallisten käytänteiden määrää on vähennettävä, mutta sitä ennen on varmistettava, kuinka talvikunnossapitoa ja kitkarenkaita, voidaan kehittää paremmiksi.

Kevyen liikenteen suhteen Helsingissä on muistettava edistää pyöräilyn lisäksi myös jalankulkijoita. Jalankulun tulee olla turvallista kaikkialla Helsingissä. Esimerkiksi lumisina talvina olisi syytä ylläpitää talvilenkkipolkuja, jotta hiihtoladut pysyvät kunnossa hiihtäjille. Pyöräreittien jatkuvuutta on syytä parantaa, mutta baanahankkeissa olisi syytä muistaa ylläpitää lähiluontoa.

Helsinkiin ovat kaikki tervetulleita ja Helsingin tulee tarjota jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, tehdä töitä ja elää. Säästämisen sijaan kotouttamisohjelmia ja -palveluita on kehitettävä siten, että ne huomioivat erilaiset ryhmät, kuten koulutusperäiset-, ja työperäiset maahanmuuttajat sekä pakolaiset. Kotoutuminen vähentää segregaatiokehitystä.

Helsingin nuorisopalveluiden resurssit on turvattava jatkossa ja erityisesti järjestöjen rahoitus on varmistettava myös tulevaisuudessa. Kolmannen sektorin toimijat mahdollistavat nuorille mieleistä tekemistä.

Kunnan tulee mahdollistaa jokaiselle alle 29-vuotiaalle mielekäs ja maksuton harrastus, joka turvataan harrastustakuulla. Maksuttomien harrastusten mahdollistamiseen on tehtävä yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden, kuten seurakuntien ja nuorisojärjestöjen kanssa.

Helsingissäkin on oltava nuorisovaltuusto, jolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus kaupunginvaltuustoon ja sen lautakuntiin.

OmaStadi-hankkeiden kautta voidaan mahdollistaa meidän helsinkiläisten vaikuttamispaikat. Kuntalaisten tietoisuutta OmaStadi-hankkeista on syytä lisätä, jotta kuntalaiset pääsevät kehittämään omia lähialueitaan entistä paremmiksi.

Helsingin pitää tukea rahallisesti alle 3-vuotiaiden lasten hoitamista kotona eli kotihoidon tuessa ollut Helsingin kuntakohtainen lisä tulee palauttaa 1-2-vuotiaille lapsille.

En näe Helsingissä tarvetta maksaa vauvarahaa, sillä Helsingin vetovoima on muutenkin hyvä. Vauvarahaa tärkeämpi on kehittää sosiaalietuuksia, kuten esimerkiksi Kelan myöntämää lapsilisää.

Keskustalaisena olen aina kotimaisten ja lähellä tuotettujen raaka-aineiden ja kotimaisen työn puolella. Kaupungin tulee panostaa kotimaisiin ja lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin kunnan keittiöissä, vaikka se maksaisi enemmän.

Helsingin segregaatiokehitystä ei saa ruokkia, vaan Helsingin on tuettava alueita, joissa asuu enemmän syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä.

Helsingin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vahva, mutta sote-uudistus voi heikentää taloutta. Mikäli talousongelmia tulisi, ne pitää ratkaista tasapainottamalla tuloja ja menoja. Tarvittaessa on pohdittava sekä veronkorotuksia ja muita menoleikkauksia. On kuitenkin pyrittävä siihen, että kaupungin veroprosentin on pysyttävä ennallaan, vaikka olisi paineita menojen kasvattamiseen.

Mikäli kaupungin talous vaatisi tasapainotustoimia, olisin valmis tekemään pieniä nostoja palveluiden asiakasmaksuihin. Mahdolliset nostojen ei tule vaikeuttaa yhteiskunnan heikommassa olevien ihmisten oikeutta palveluihin.

En kannata kaupungin omistamien yhtiöiden yksityistämistä. Kuntayhtiöiden myymisellä voidaan saada nopeita pikavoittoja, mutta en näe järkevänä pysyvien tulonlähteiden realisointia. Erityisesti yhteiskunnalle kriittisten kuntayhtiöiden myymistä en näe hyvänä vaihtoehtona.

Terapiatakuun laajentaminen alle 29-vuotiaille on kannatettavaa, mutta ennen terapiatakuun laajentamista olisi syytä varmistaa, että hoitoon pääseminen olisi nopeampaa ja mielenterveyspalveluiden resurssit olisivat turvattu. Tällä hetkellä jonot ovat liian pitkiä. Erityisesti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, kuten Mieppiä, olisi kehitettävä, jotta osa mielenterveyden haasteista voitaisiin ratkaista jo ennen psykoterapian tarvetta. Miepin lisäksi helsinkiläisissä oppilaitoksissa olisi syytä olla riittävät kuraattori- ja psykologipalvelut.

Helsingin terveyskeskusten asiointi on pyrittävä pitämään maksuttomana, mutta mikäli palvelutasoa on turvattava, olen valmis arvioimaan terveyskeskusmaksujen takaisinottoa. Mikäli terveyskeskusmaksut otettaisiin käyttöön, tulisi niiden olla kohtuullisia ja esimerkiksi pienituloisille tulisi luoda maksukattojen yhdistämistä ja maksatuksen jaksottamisia.

En kannata HUS:n erikoissairaanhoidon säästöjä sillä perusteella, että säästöillä perustellaan peruspalveluiden turvaaminen. Peruspalvelut ovat keskeisiä turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta erikoissairaanhoidon resurssit ovat yhtä lailla tärkeitä. Palveluiden ylikuormitus on ongelma, ja ennaltaehkäiseviin sekä varhaisiin interventioihin on panostettava, mutta säästöjä ei tule tehdä tavalla, joka vaarantaa potilaiden hoidon laadun.

Kannatan huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönottoa. Huumeiden käyttö ei ole vähentynyt katukuvassa kieltopolitiikan myötä, jonka takia käyttöhuoneiden myötä huumeiden käyttäjät olisivat terveydenhoidon ammattilaisten valvonnassa, eikä huumeita käytettäisi esimerkiksi kaupungin vihreissä vessoissa. Käyttöhuoneiden yhteydessä voidaan myös saada paremmin koppia huumeiden käyttäjistä ja saada heidät tarvittaessa avun piiriin. Käyttöhuoneiden vaikutuksia on arvioitava tarkasti sekä henkilökunnan ja asiakkaiden turvallisuus on varmistettava.

Kaupungin tulee tarjota maksuttomia kuukautistuotteita alle 25-vuotiaille kuukautisköyhyyden vähentämiseksi. Erityisesti nuorten hyvinvointiin ja arjen sujuvuuteen panostaminen voi vähentää eriarvoisuutta ja tukea tasa-arvoa. Kuukautistuotteiden maksuttomuus on yksi keino tämän edistämiseen, mutta toteutuksen laajuus ja kohdentaminen on harkittava huolellisesti.

Työllisyyspalveluiden siirtäminen TE-keskuksilta kunnille oli mielestäni kannatettava asia ja siirrolla mahdollistettiin kuntakohtaiset erityistymiset. Etenkin näin alkuvaiheessa on kuitenkin syytä varmistaa, että palveluihin ei tule katkoa eikä jonot pääse kasvamaan pitkiksi.

En kannata työllisyyspalveluiden tai muiden kunnan tai valtion tarjoamien palveluiden tarjoamista vain etänä, sillä kaikki ihmiset eivät voi käyttää etäpalveluita, vaan tarvitsevat kasvokkainpalvelua. Kasvokkainpalvelut olisi oltava lähellä kuntalaisten koteja esimerkiksi valtion ja kunnan palvelut kokoavassa lähipalvelukeskuksessa.

Helsinki on kasvava kaupunki, joka näkyy esimerkiksi tarpeena päiväkotipaikkojen lisäämiselle. Helsingissä on syytä varmistaa, että päiväkotipaikkoja on riittävästi ja päiväkotien koot olisivat kompakteja. En kannata suuria päiväkotiyksiköitä.

Tarvitsemme lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Varhaiskasvatuksen työntekijöistä on huutava pula, eikä palkkaus ole pysynyt mukana inflaation ja muiden kustannusten noustessa. Pelkkä palkankorotus ei kuitenkaan riitä, vaan myös ryhmäkokojen tulisi olla pienempiä ja työolosuhteiden parempia. 

Kannatan mahdollisimman paljon kunnallisia päiväkotipaikkoja, mutta tarpeen tullen myös yksityiset päiväkotitoimijat voivat toimia lisäpaikkoina. Yksityisten päiväkotien maksuja on oltava mahdollista hyvittää esimerkiksi palveluseteleillä. Pääpainon on kuitenkin oltava kunnallisissa päiväkodeissa.

Helsingin ympäristöystävällisyyden on oltava keskeinen tavoite, ja lähiluonnon suojelu sekä kestävät ratkaisut ovat tärkeitä kaupungin kehittämisessä. Ympäristötoimien on kuitenkin oltava tasapainossa muiden kaupunkilaisten elämään vaikuttavien päätösten kanssa, ja niiden tulee olla taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä.

Lähiluonnon terveysvaikutukset ovat kiistattomia, jonka takia helsinkiläistä lähiluontoa tulee säästää ja suojella, ja jokaisella alueella täytyy olla lähiluontoa, josta myös pidetään huolta. Uutta rakennettaessa olemassaolevaa lähiluontoa on pyrittävä säilyttämään mahdollisimman paljon ja tarvittaessa täydennettävä viherrakentamisella, oli kyse sitten kallioista, puista tai muista kohteista. Kaduista ja pihoista ei saa rakentaa betonisia tuulitunneleita.

Kaupungin tulee myös välttää avohakkuita omistamillaan metsäalueilla. Helsingin kaupungin nettisivuilla sanotaan: ”Helsingin metsät on tarkoitettu ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Helsingillä ei ole talousmetsiä eikä metsien hoidossa ole taloudellisia tavoitteita.” Mikäli metsäalueita tarvitsee turvallisuuden takia harventaa, tulee se tehdä harvennushakkuin kunnioittaen metsäarvoja.